JACKRUSSELLINTERRIERI

 

Mitä mieltä olen russelista:

 

Asiat, joista kirjoitan, pohjautuvat täysin omiin kokemuksiini ja ovat vain minun mielipiteeni rodusta. Rotumääritelmä ja virallista tietoa rodusta löytyy Suomen Jackrussellinterrierit ry:n sivuilta (osoite löytyy linkeistä). Siellä kerrotaan myös hyvin mitä eroa on jackrussellinterrierillä, Jack Russell Terrierillä ja parsonrussellinterrierillä.

 

Jackrussellinterrieri hyväksyttiin Suomessa viralliseksi roduksi vasta 2001 (Englannissa, rodun kotimaassa, se ei ole vieläkään hyväksytty rotu), eikä tällä ollut pelkästään positiivisia seurauksia. On väitetty, että russeli on alkanut liikaa seurakoiramaistua eikä välttämättä säilytä enää alkuperäisiä työkoiran taipumuksiaan. Myös sukusiitosaste on melko korkea kun rekisteröityjä koiria ei ole tarpeeksi tai halutaan käyttää vain ”kuuluisia”, näyttelyssä menestyneitä uroksia. Perinnölliset sairaudet tulevat myös helpommin esiin, kun käytetään ns. matadoriuroksia. On muutama sellainen koira, joka näkyy todella suuressa osassa nykyrusseleiden sukutaulua. Working Jack Russell Terrierit ovat niitä russeleita, jotka jättäytyivät omasta halustaan kennelliiton ulkopuolelle, mikä ei mielestäni ole yhtään huono juttu, jos näin saadaan säilytettyä russelin käyttöominaisuuksia. Rekisteröimättömiä russeleita (ja hienoja sellaisia) on yhä melko paljon, erilaisista syistä. Erittäin suuresta osasta nykypäivien russeleiden sukutauluista löytyy ihan parin sukupolven takaa working– tai parsonrussellinterriereitä.

 

Oikean russelin kyllä harjaantunut silmä tunnistaa. Minulle russeli ei ole ensisijaisesti näyttelykoira vaan ihan jotain muuta. Harrastuskoira, metsästyskoira, tallikoira, hiirikoira ja perheenjäsen. Mintun hankin siksi, että Nono oli juuri kuollut ja halusin jonkun sen jäkeläisen. Oli myös jo korkea aika hankkia se ensimmäinen rekisteröity russeli. Minulle russelin viehätys piilee siinä, että ne ovat kaikki omannäköisiään, ja vähän sellaisia resupekkoja ja niillä voi olla jalat hevosenkakasta ruskeana. Russelin ei tarvitse olla huolitellun näköinen. Se on vain itsensä näköinen. Aikoinaan russeleissa oli vielä enemmän eroja ulkonäössä. Olipa russeli minkä näköinen tahansa, luonne sillä täytyy olla russelimainen, se tekee russelista rakastamamme koiran. Minulle tärkeintä on terveys ja luonne, russeli on virallisena rotuna vielä niin nuori, että pikkutarkka ulkonäön jalostaminen kuuluu vasta tulevaisuuteen, jos haluamme säilyttää tämän rodun terveenä, elinvoimaisena ja työskentelevän terrierin luonteenpiirtein varustettuna. Se täytyy myös hyväksyä, että russeli on alun perin metsästyskoira, ja suurimmalla osalla russeleista nämä vaistot ovat vieläkin tallella ja niiden pitääkin olla. Minä haluan tulevaisuudessa omassa kasvatustyössäni myös ylläpitää russelin metsästysviettejä.

 

Russeli on lojaali koira, se kiintyy omistajaansa vahvasti. Se voi olla myös suojelevainen omasta mielestään "uhkaavassa" tilanteessa. Se seuraa omistajaansa minne vaan, ja lähteekin mieluummin mukaan kuin jää kotiin (mistä voi olla seurauksena uudelleen sisustettu asunto..). Russeli voi yrittää helposti ottaa johtajan paikan perheessä, mikäli se ei tunne oloaan turvalliseksi tai jos sen asemaa ei ole sille tarpeeksi selvästi selitetty. Russelin kanssa on siis pysyttävä tiukkana ihan pennusta asti, aikuisemman russelin huonoja tapoja tai väärää käsitystä itsestään ei niin helpolla enää muutetakaan. Siksi on muistettava, että vaikka pentu onkin söpö ja suloinen, se kasvaa aikuiseksi. Siis samat säännöt pentuna kuin aikuisenakin. Russeli pitää säännöistä ja rajoista, varsinkin sen kohdalla voisikin sanoa että rajat ovat rakkautta. Se tuntee olonsa turvalliseksi, kun se tietää, että joku muu määrää tässä talossa, eikä sen tarvitse vahtia joka asiaa tai sanella omia sääntöjään.

 

Russeli ei, yleisestä käsityksestä huolimatta, ole turhan haukkuja. Se saattaa suojella reviiriään ja haukahtaa kun kuulee vieraita ääniä. Sille on hyvä opettaa, että haukkuminen lopetetaan käskystä. Vieraasta äänestä voi varoittaa, mutta sinun täytyy lauman johtajana ilmoittaa, että olet sen huomannut ja tilanne on sinun hallinnassasi. Reviirin suojeleminen on sinun työsi eikä koiran, ja tämä täytyy russelinkin ymmärtää. Russeli tulee yleensä toimeen toisten koirien kanssa, niin kauan kuin nämä ymmärtävät ja hyväksyvät sen korkeamman aseman. Russelihan on sitä mieltä, että hän on parempi, isompi ja vahvempi kuin kukaan muu. Ja tästä ei tingitä, vaikka vastassa olisi minkälainen koira. Useimmiten russeli ei siedä sitä, jos toinen koira murisee sille (poikkeuksena tietenkin vanhemmat koirat, joita russeli osaa kunnioittaa) tai että sitä lähennellään tai sen ei anneta olla rauhassa jos se niin haluaa. Silloin sen täytyy tehdä toiselle selväksi, että minä määrään täällä. Mielestäni russeli ei ole eikä sen tarvitsekaan ole kaikkien kanssa heti toimeentuleva, niin sosiaalinen se ei yleensä ole, sillä menee aikaa  se hyväksyy oikeasti ystäväkseen toista koiraa tai vierasta ihmistäkään. Oman perheen koirien kesken voi joskus tulla riitaa, mutta koirien on saatava, järjellisissä rajoissa, itse selvittää omat välinsä, näin niiden ei tarvitse koko ajan olla riitelemässä asemastaan. Russeli on rauhanomainen koira, se vain on hyvin tarkka omasta asemastaan.

 

Russeli on itsepäinen koira. Joskus saatat kieltää sitä samasta asiasta uudelleen ja uudelleen, etkä voi käsittää miksei se nyt voi ymmärtää kerrasta. No, russeli on semmoinen. Joskus tuntuu, ettei se kuule tai näe mitään muuta kuin juuri sitä mitä itse haluaa. Silloin ei auta kuin pysyä tiukkana ja johdonmukaisena, vaikka se turhalta tuntuisikin, loppujen lopuksi kärsivällisyys palkitaan. Russelia ei saa lelliä piloille, siitä voi tulla aggressiivinen. Sitä ei saa lyödä, siitä sen taistelutahto vain vahvistuu. Käytä muita keinoja. Aivan pikkupennusta asti on hyvä opettaa ainakin sana ei (sen meillä syntyneet pennut oppivat jo meillä kasvaessaan). Ja sitä on toteltava tilanteessa kuin tilanteessa. Russelin ja ihmisen välinen luottamus on tärkeä asia, sen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi ihmisten kanssa ja sen täytyy olla varma, että ihminen on aina oikeassa. Russelilla on pitkä muisti: jos kerran teet sille vääryyttä, se muistaa sen pitkään, jopa elämänsä loppuun asti. Luottamus ihmiseen häviää helposti.

 

Russeli on alkukantainen rotu, siksi jokaisen russelinomistajan tai sellaiseksi aikovan olisi hyvä tutustua koiran käyttäytymiseen. Näin osaat olla parempi johtaja koirallesi. Russeli voi ja sen täytyy saadakin olla ystäväsi, mutta se täytyy muistaa, että ystävyyssuhde eläimen kanssa ei voi olla tasavertainen. Russelin kanssa ei saa käyttää valta-asemaansa väärin, vaan siten, että se luo niin ihmiselle kuin koirallekin turvallisuuden ja molemminpuolisen luottamuksen tunteen. Russeli on hyvä totuttaa ihan pienestä pennusta asti vieraisiin ihmisiin, lapsiin ja aikuisiin ja kaikkiin siltä väliltä, ja tietenkin muihin koiriin (älä päästä sitä pelästymään). Näin siitä tulee sosiaalinen ja rohkea koira. Russeli tarvitsee todella paljon tekemistä koko ikänsä. Jos russelilla on tylsää, se joko tuhoaa jotain tai on muuten vaan pahalla päällä, ja siitä ei nauti kukaan. Meillä esimerkiksi Pippa on sellainen, että jos se ei ole saanut tarpeeksi liikuntaa, se alkaa haastaa riitaa toisten koirien kanssa, kun yleensä se tulee hyvin toisten kanssa toimeen.

 

Russeli on helppo koira siinä mielessä, että rotu on hyvin terve yhä tänä päivänäkin, ja russeli harvoin tarvitsee ylellisyyttä ympärilleen. Lämmin paikka missä nukkua, jonkinnäköistä sapuskaa sekä hellyyttä ja rakkautta riittää. Onkin hyvä asia muistaa, että vaikka russeli tarvitsee kuria ja rajoja, se tarvitsee myös yhtä paljon rakkautta. Se on Ihmisen Koira, eikä nauti mistään niin paljon kuin jalkojesi lämmittämisestä tai sylissä olemista iltaisin viltin alla. Russeli on hyvin huolehtivainen koira, se nuolee haavat puhtaaksi ja pesee varpaat. Se myös vaistoaa erittäin hyvin ihmisten mielialoja: jos olet surullinen, se voi yrittää piristää sinua tempuilla tai nuolemalla, mutta jos se ei onnistu siitä tulee myös surullinen. Meillä russelit ovat aina nukkuneet vieressä, niistä on ollut kylmässä talossa hyötyäkin, mikään ei lämmitä niin hyvin kuin russeli jaloissa ja toinen kainalossa. Mutta, kyllä russeli voi nukkua muuallakin (lämpimässä), jos sen siihen opettaa. Minun kokemukseni mukaan se kuitenkin kaikista mieluiten nukkuu vieressä. Ajan mittaan olen yhä enemmän sitä mieltä, että jos ottaa russelin kaupunkiasuntoon, on varauduttava huolehtimaan sen liikunnan ja tekemisen tarpeesta, mikä saattaakin olla aikamoinen tehtävä ja siihen kuluu ihan kiitettävästi aikaa. Loppujen lopuksi russeli on kuitenkin sopeutuvainen koira, sen voi ottaa mukaan minne vaan, sillä sen koti on siellä missä sen omistaja on.

Tallimallin jackrussellinterrierit

                        - russeleita jo vuodesta 1985-